... kaikkia otsikossa mainittuja juttuja mahtui kuluneeseen kahteen viikkoon.
Poliklinikalla käytiin pienemmällä porukalla, jatkettiin teinin lapsuuden läpikäymistä. Mielestäni sain aika hyvin hoitotahon vakuutettua siitä, että perheemme on ollut (ja on osin vieläkin) ihan tavallinen, kahden lapsen ja työssäkäyvien vanhempien perhe. Mitään järisyttäviä riidanaiheitakaan meillä ei ole ollut, eikä vanhemmista kumpikaan käytä liikaa päihteitä, vaikka silloin tällöin saunajuoma tai pari nautitaankin.
Sukutaustoistakin puhuttiin, mutta kukapa sitäkään pystyy jälkikäteen sanomaan, onko jollain mun tai puolisoni sedällä/tädillä aikoinaan ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö vai jotakin muuta, kun ovat hoidossa olleet? Tai sitäkään, kuinka iso tekijä oman isäni (r.i.p. 2002) alkoholismi on ollut meidän perheessämme?
Oma mielipiteeni on, että isäni juominen on vain edesauttanut sitä, että itse olen valinnut mahdollisimman kunnollisen ja turvallisen kumppanin puolisokseni ja lasteni isäksi.
Siskoterapiaa oli sitten vuorossa viime viikonloppuna, kun molemmat tyttäremme olivat kotona. Isosisko toi taannoisen Saksanmatkansa tuliaisena topin, joka oli vieläpä ihan oikean kokoinenkin.
Viikonloppuun kuului tietysti myös hyvää ruokaa ja lepoa sekä naapurin nelijalkaisten pentujen hellittelyä. Harmi vaan, että kolmen pennun joukosta ei mitenkään onnistunut nappaamaan yhtä huomaamatta taskuun...
Kaiken tämän jälkeen piti vielä seurata vaalien tuloslaskentaa pitkälle sunnuntai-iltaan. Olinhan vaalikentillä henkilökohtaisesti tavannut melkein puolet vaalipiirimme valituksi tulleista edustajista, (kärkiehdokkaani useampaankin kertaan) ja muistuttanut heitä huolehtimaan myös lasten ja nuorten eduista päätöksenteossa.
Kaiken tämän jälkeen pitäisi taas orientoitua tavalliseen arkeen. Pieniä vaikeuksia saattaa kyllä tulla, mutta pakko kai yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti