... ovat vaatineet viime viikkoina niin paljon energiaa, että tämä blogi on jäänyt pahasti unohduksiin. Toivottavasti ihan kaikki lukijat eivät kuitenkaan ole blogia hylänneet, tässä nyt lyhyt katsaus muutaman viime viikon asioista.
Tytön sairaalakoulussa käyminen sijaiskodista käsin ei sitten kuitenkaan onnistunut. Tunnin taksimatka suuntaansa oli yksinkertaisesti liian pitkä ja rasittava teinille, jonka unirytmi on jo muutenkin sekaisin.
Eikä omaan kouluun palaaminenkaan onnistu, kun uutena ilmiönä on tytölle tullut voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko. Hän on jo etukäteen varma, että jää koulupäivän aikana yksin ja kynnys koko kouluun menemiselle vain nousee jatkuvasti.
Tilanteen ratkaisemiseksi on nyt porukalla päädytty siihen ajatukseen, että koko kuvio on laitettava uusiin kehyksiin. Eli nyt suunnitellaan tytön siirtymistä keskisuureen laitokseen, useamman ammatillisen perhekodin muodostamaan kokonaisuuteen, jonka yhteydessä toimii oma koulu.
Toisaalta koko ajatus on ristiriitainen, kun teiniltä vaaditaan taas sopeutumista ihan uusiin ympyröihin, mutta jotakin on pakko yrittää, koska näinkään ei voida enää jatkaa.
Tyttö itse ottaa tilanteen yllättävänkin rauhallisesti, toteaa vain, että nyt on vain valittava paskoista vaihtoehdoista se (ehkä) vähiten paska!
Lähestyvän joulun tohinoihinkin on mennyt aikaa, kaikesta huolimatta yritän edelleen pitää normeista kiinni ja puuhastella kaikkea pientä jouluun liittyvää. Tuleehan tyttö kuitenkin viikoksi kotilomille ja luvassa pitäisi olla ihan perinteistä herkuttelua ja lahjojen vaihtamista perheenjäsenten kesken.