Aika mahtava viikonloppu takana...

... kun osallistuin ensimmäistä kertaa Talon "äitileirille", jossa oli mun lisäkseni mukana kymmenkunta äitiä. Muu porukka oli jo toisilleen tuttuja aiemmilta leireiltä, mutta mielestäni itsekin sujahdin porukkaan ihan hyvin. Liekö sen Voikukka-ryhmän ansiota, mutta  mennessäni päätin, että en aio jäädä tuppisuuksi sivustakatsojaksi, vaan heittäytyä mukaan (lähes) sata lasissa. Heittäytymistä helpotti huomattavasti viikonlopun ohjelman painottuminen voimauttavaan valokuvaukseen Maailman ihanin äiti -hengessä.

 Saattaahan se olla, että onnistuin ärsyttämäänkin jotakuta äänessä olemisellani, mutta ainakaan suoraan päin naamaa ei kukaan valittanut...

 Valokuvasessioiden lisäksi viikonloppuun mahtui myös saunomista ja joutilastakin yhdessäoloa niin äitiryhmäläisten kuin lastenkin kanssa, eikä valmiiseen ruokapöytään pääsemisestäkään ole mitään valittamista :)

 Vielä muutama kuva em. aiheista:

Lapsuusmuistoja, siskoterapiaa ja vaalihuumaa...

... kaikkia otsikossa mainittuja juttuja mahtui kuluneeseen kahteen viikkoon.

Poliklinikalla käytiin pienemmällä porukalla, jatkettiin teinin lapsuuden läpikäymistä. Mielestäni sain aika hyvin hoitotahon vakuutettua siitä, että perheemme on ollut (ja on osin vieläkin) ihan tavallinen, kahden lapsen ja työssäkäyvien vanhempien perhe. Mitään järisyttäviä riidanaiheitakaan meillä ei ole ollut, eikä vanhemmista kumpikaan käytä liikaa päihteitä, vaikka silloin tällöin saunajuoma tai pari nautitaankin.

 Sukutaustoistakin puhuttiin, mutta kukapa sitäkään pystyy jälkikäteen sanomaan, onko jollain mun tai puolisoni sedällä/tädillä aikoinaan ollut kaksisuuntainen mielialahäiriö vai jotakin muuta, kun ovat hoidossa olleet? Tai sitäkään, kuinka iso tekijä oman isäni (r.i.p. 2002) alkoholismi on ollut meidän perheessämme?
 Oma mielipiteeni on, että isäni juominen on vain edesauttanut sitä, että itse olen valinnut mahdollisimman kunnollisen ja turvallisen kumppanin puolisokseni ja lasteni isäksi.

 Siskoterapiaa oli sitten vuorossa viime viikonloppuna, kun molemmat tyttäremme olivat kotona. Isosisko toi taannoisen Saksanmatkansa tuliaisena  topin, joka oli vieläpä ihan oikean kokoinenkin.
 Viikonloppuun kuului tietysti myös hyvää ruokaa ja lepoa sekä naapurin nelijalkaisten pentujen hellittelyä. Harmi vaan, että kolmen pennun joukosta ei mitenkään onnistunut nappaamaan yhtä huomaamatta taskuun...

Kaiken tämän jälkeen piti vielä seurata vaalien tuloslaskentaa pitkälle sunnuntai-iltaan. Olinhan vaalikentillä henkilökohtaisesti tavannut melkein puolet vaalipiirimme valituksi tulleista edustajista, (kärkiehdokkaani useampaankin kertaan) ja muistuttanut heitä huolehtimaan myös lasten ja nuorten eduista päätöksenteossa.

 Kaiken tämän jälkeen pitäisi taas orientoitua tavalliseen arkeen. Pieniä vaikeuksia saattaa kyllä tulla, mutta pakko kai yrittää.

Muutama mukava kirpparilöytö...

... piristää kummasti mieltä ihan tavallisen työpäivän jälkeen. Pääsiäisen jälkeen on ollut aika kiireistä töissä, vasta tällä viikolla on ollut pari hiljaisempaakin päivää.

 Noita kuvan Christie-kirjoja en ostanut vielä, mutta jos eräs ystäväni (vannoutunut Agatha-fani) bongaa niistä jonkun vielä lukemattoman, niin sitten käyn ostamassa ko. opuksen hänelle.
Valokuvakehyksen ja Maria Kallio -sarjan toisen pokkarin ostin ihan omaksi ilokseni ja nuo espressokupit varmaankin päätyvät toiselle ystävälle lahjaksi.Ystävän ilahduttaminen pikkurahalla kun on yksi suurimpia ilojani :)

Tästä taisi nyt tulla vähän hömppä-postaus, mutta josko sitten seuraavaan saisin jo jotakin asiallisempaakin sisältöä.

 

Ihan liian tuulinen päivä...

... mihinkään pihan rapsuttelemisiin, käytän siis arkivapaan sisähommiin. Parin viikon pyykkäykset ja siivoamiset rästissä, kun pitkät pääsiäispyhätkin menivät mieluisimmissa puuhissa. Mieheni harrastusporukan kaksipäiväiset talkoot ja pyhiin kuuluvat sukulaisvierailut täyttivät pyhät kohtuullisen mukavasti.

 Vaikka pakko tunnustaa, että aika oudolta tuntui, kun tyttö ei ollut kotosalla vaan siellä ex-sijaisperheessä "kotilomalla". Vaan kohtahan siihen taitaa tulla muutos, kun suunnitelmissa on, että kesästä alkaen tytön kotilomat "Talolta" suuntautuisivat sitten vain tänne "syntymäkotiin". Lopullinen päätös asiasta tehdään luultavasti toukokuussa, seuraavassa asiakassuunnitelmapalaverissa, kunhan sossumme ehtii käydä tapaamassa asianosaisia henkilökohtaisesti.

 Tarkistin seinäkalenterista, että erilaisia palavereja/tapahtumia poliklinikalla/muissa yhteyksissä kaupungissa  oli sekä helmi- että maaliskuussa neljä kertaa kumpanakin kuuna. Huhti- ja toukokuu näyttävät vielä  rauhallisemmilta, toistaiseksi kolme merkintää huhtikuulle ja vasta kaksi toukokuulle...

 Olen alkanut pikkuhiljaa kypsyttelemään ajatusta, että hakeutuisin syksyllä itse Voikukka-ryhmänohjaajakoulutukseen, jonka jälkeen voisin olla toisena ohjaajana Voikukka-ryhmässä, ammattilaisen kaverina. Tosin täällä periferiassa ei saata ihan heti tulla tarvetta uudelle ryhmälle, mutta ei kai mikään koulutus koskaan täysin hukkaan mene?

 Kuviksi tällä kertaa anopin pääsiäisnarsissit ja eilisaamun työmatkanäkymä: