Kesäkuun viimeiset kolme viikkoa...

... hurahtivat ohi pikavauhdilla. Töihin paluu juhannusviikon kiireeseen tuntui ihan hirveältä, mutta juhannuksen jälkeen ei sentään ole ollut aivan yhtä hulinaa. Loppukuu - rahat loppu  -meininki on nyt päällä, mutta eiköhän  meno taas loppuviikoksi vilkastu, kun kuukausikin sopivasti vaihtuu.

 Viime postauksen jälkeen on konkretisoitunut eräs tekninenkin juttu, blogilistan lopetettua toimintansa ovat lukijat/katselukerrat blogissa vähentyneet merkittävästi. Nyt pitäisi sitten miettiä, liitynkö johonkin muuhun blogipalveluun vai tyydynkö siihen, että tällä blogilla on vain kourallinen lukijoita, jotka käväisevät paikalla silloin tällöin. Toisaalta, jos lukijat unohtavat blogin, niin onko se sen merkki, että heillä(kin) on mennyt aiempaa paremmin? Kommentteja ja ehdotuksia otetaan vastaan, tuskin mä tätä kuitenkaan vielä kokonaan lopetan. Syksymmällä kun  riittää kirjoittamista ainakin sen Voikukkia-ryhmäohjaajakoulutuksen tiimoilta, jos se (koulutus) vaan toteutuu.

 Kissavideoiden suuresta suosiosta johtuen oheistan tähän kuvan kirpparilöydöstäni, vaikka itse en kissaa omistakaan. Kyltti löytää varmasti kesän aikana uuden kodin kissahullujen sukulaisteni luota. Sen myötä oikein lämmintä kesää kaikille lukijoille :)

Jokavuotinen taistelu takapihan herruudesta...

... päättyi taas kerran vähintäänkin 6-0 vuohenputkien ja nokkosten voittoon. Sisulla ja sydänverellä olen kuitenkin kitkenyt kaksi kottikärryllistä em. rikkakasveja koiratarhoista ja raparperipuskan vierestä, joten en mä ihan hukkaan ole aamupäivääni kuluttanut. Mutta lopun lomani aion kyllä käyttää johonkin muuhun puuhasteluun, piha saa mun puolestani rehottaa taas vähintäänkin juhannusviikon loppupuolelle asti.

 Juu, tyttökin lähti pois kotilomilta ja jonkunlaista analyysiä voisi yrittää. Ihmeen sovinnollisesti oltiin, ehkä siitä johtuen, että aika melkein meni yhdestä reissusta toipumiseen ja seuraavan suunnitteluun. Yhden serkun valmistujaiset ja toisen serkun yo-juhlat tulivat asianmukaisesti juhlituiksi ja viime viikonlopun reissulla tyttö tapasi ystävän vuosien takaa. Mä  viihdytin sillä välin itseäni ravintolaruualla, kaupunkikävelyllä ja kirpputoriostoksilla ja löysinpä jopa suvun seuraavien merkkipäiväjuhlien sankarille lahjankin. Kohtuuhyvä saldo siis reilun vuorokauden mittaiselle reissulle :)

 Ja lopuksi kuvia kaikesta yllä mainitusta:

Jo joutui armas aika...

... mutta suloisesta suvesta ei vielä puhettakaan, tuulee niin kylmästi, ettei aurinkokaan vielä jaksa lämmittää.

 Mutta kylmästä huolimatta mieltä lämmittää tytön todistus 8. luokalta. Kun syksyllä vielä pelättiin koko kasiluokan tuplaamista, nyt tuloksena oli kuitenkin kahdeksikon keskiarvo ja peräti yksi kymppikin! Ei huonosti, sanoisin :)

 Itsekin sain todistuksen siitä Voikukkia-vertaistukiryhmästä, vain arkki paperia, mutta kuitenkin arvokas.

 Tästä on siis hyvä jatkaa, mutta tämä viikko menee (toivottavasti) ihan lomailun merkeissä.