... nyt ei lopu merkinnät kalenterista! Kävimme läpi koko kesän viikonloput ja saimme sovittua niistä yli puolet kotilomiksi :) Vaikka Talon kesään kuuluukin monenlaista tapahtumaa ja nuorille on luvassa pieniä kesätöitäkin, joustoa kuitenkin löytyy myös lomien suhteen.
Äkkiä laskettuna näyttää siltä, että kesäkuussa tytölle tulee enemmän kotipäiviä kuin koko keväänä tähän mennessä yhteensä. Siis siitä huolimatta, että mun ensimmäinen kesälomapätkäni loppuu jo kesäkuun puolivälissä. Täytyy vain toivoa, että bussien ilmastointi toimii, ettei tyttö läkähdy matkustamiseen :)
Voikukkia-vertaisryhmämmekin kokoontui viimeistä kertaa. Olimme paikalla lähes täysilukuisina ja vaikka viralliset tapaamiset loppuvatkin, jatkamme yhteydenpitoa Facebookissa. Kiitos vielä tätäkin kautta upeille ohjaajillemme, annoitte ainakin minulle paljon mietittävää ja eväitä tulevaisuuden varalle.
Ilmoitin myös itseni syksyn viimeiseen vertaisohjaajakoulutukseen, nyt pitää sitten vaan kiristää vyötä, että saan kurssimaksun kasaan...
Päivän kuva ei mitenkään liity edellä kerrottuihin asioihin, mutta väännän väkisin jonkunlaista aasinsiltaa vanhan puimalarakennuksen korjaamisen ja perheemme elämäntilanteen välille.
Jotta pystyisimme korjaamaan rapistuneita asioita, joudumme rakentamaan aputelineitä pelkästään sen vikakohdan saavuttamiseksi ja luottamaan siihen, että telineet myös kestävät. Eikä päätä saa huimata sinne telineille kiivetessäkään:
