Ensilumen hiljaisuus,,,

... innosti minut toissapäivänä ottamaan muutaman kuvan kotimaisemista. Kohta tuosta ensilumesta on vain muisto jäljellä, mutta jäiväthän kuitenkin kuvat. Mitäs pidätte?

 Itse olen todella kiitollinen siitä, että tarvittaessa pääsen ulos luontoon keräämään voimia. Lyhytkin happihyppely elvyttää mieltä kummasti tämän marraskuisen pimeyden keskellä. Vaikka välillä tuntuukin, että seinät kaatuvat päälle, on lohdullista tietää, että se aurinko kuitenkin on siellä jossain, kun vaan jaksamme odottaa...

Ei pöllömpi vapaapäivä...

... sain hoidettua useammankin ihan omaan terveyteen liittyvän asian ja onnistuin myös vaihtamaan pöllökuvan Blogipolku-profiilini kansikuvaksi. Nähtäväksi jää, houkutteleeko pöllö blogiini paremmin lukijoita kuin aiempi kansikuvani (Voikukkia -ryhmämme tapaamispaikan leposohva) teki.

 Ostin pöllöni jo kesällä, mutta en ollut vielä löytänyt sille sopivaa paikkaa. Nyt ripustin sen olohuoneen hirsiseinälle, rakkaimpien valokuvieni keskelle. Kaunis lasityö pääsisi kyllä paremmin oikeuksiinsa ikkunassa, mutta jotenkin se näyttää liian pieneltä ja haavoittuvalta isossa ikkunassa. Tämä "metsäisempi" seinä siis kelvatkoon taustaksi :)

Ekat joululahjat paketoitu...

...näistä tuli kyllä aika pelkistettyjä, mutta onpahan mukavaa vaihtelua monekirjaviin kuoseihin.

Arkivapaapäivän kunniaksi kävin myös elämäni ensimmäistä kertaa vyöhykehieronnassa, kun käytin synttärilahjaksi saamani lahjakortin pois. Ihan hieno kokemus, vaikka ennakkoon hieman arveluttikin jättäytyä ventovieraan ihmisen siliteltäväksi. Käsittely oli paljon lempeämpää kuin olin luullut, mutta vyöhykehieronnassa onkin kuulemma useita eri suuntauksia.
Saatanpa hyvinkin mennä joskus omallakin rahalla, kunhan sopiva aika vaan löytyy.

 Rentouttavan käsittelyn jälkeen uuteen halpa-jätti-markettiin tutustuminen jäi hieman vajaatehoiseksi, mutta keräsin kuitenkin kärryn täyteen edullisia lahjahankintoja ja karkkiherkkuja. Kotona piilotin sitten herkut (lähinnä itseltäni) kaappiin, etteivät tulisi nautituksi liian aikaisin...

 Onkos teillä lukijoilla samanlaisia ongelmia näin joulun lähestyessä?

Aivan uskomaton auringonlasku...

... eilisiltana, kun ajoin töiden jälkeen kaupunkiin. Olipa outoa, kun kerrankin en ollut liikenteessä teinin asioissa, vaan ihan oman terveyteni vuoksi. Seulontaröntgen tasavuosien merkeissä, peräti kotikunnan piikkiin. Nyt sitten vaan odotellaan viikon verran, tarvitseeko vielä ajaa uudestaan mahdollisen ultraäänitutkimuksen vuoksi, vai tulevatko vain ne eiliset kuvat postissa kotiin.

 Jos ei yllätyksiä tule, niin muutenkin marraskuun kalenteri näyttää ihmeen tyhjältä. Ei yhtään palaveria tai poliklinikkakäyntiä teinin asioissa. Vain kaksi kotilomaviikonloppua, joiden ohjelmassa varmaankin isänpäiväkakutukset ja ensimmäiset joulushoppailut.

 Kirpparillakin olen tietysti käynyt, mutta tällä kertaa en voi julkistaa kuvia, ettei kukaan lukijoistani sattumalta näkisi omaa joululahjaansa ennakolta.

 Älkää antako marraskuun masentaa, onhan tästä pimeydestä aina ennenkin selvitty!