Puolen vuoden blogihiljaisuutta...

... ei varmaan voi puolustella millään, mutta tästä eteenpäin yritän taas päivittää blogia epäsäännöllisen säännöllisesti.

 Juu, todella paljon on tapahtunut sitten viime päivityksen (eikä kaikki ihan positiivista), mutta eteenpäin ollaan silti menossa. Teini sai peruskoulun päättötodistuksen todella hyvällä, lähes kahdeksan keskiarvolla ja uusi koulukin on jo aloitettu. Omat haasteensa siinä toki on, eikä pienimpänä haasteena ole yksin asuminen, mutta toivottavasti tukiverkko on kuitenkin riittävän vahva.

 Pöytä on siis katettu valoisampaa tulevaisuutta ajatellen, pitäkää peukkuja, että meille käy hyvin!

 Voikukkia -toimintaankin olen taas osallistunut, siitä lisää seuraavissa päivityksissä...

Lomaviikon kuvia...

... muutaman otoksen verran. Viikonloppu ja alkuviikko meni ihan kotosalla, koiran kanssa ulkoillen ja auringosta nauttien. Takapihan penkereeltä löysin tuon uuden omakuvanikin, eikö olekin ihan näköiseni?

 Keskiviikkona sitten suunnistin ruuhkasuomen suuntaan ja leikin turistia Lahdessa. Ihmeen paljon sitä ehtii yhdessäkin päivässä, niinkuin nyt kaksi eri museota, hyvää ruokaa ja vähän shoppailuakin.

 Mutta jos on reissussa hyvä, niin kotona on silti aina paras :)

Maailman paras mutakakku...

... odotti eilisiltana kotona, kun tulin töistä. Tiistaina hiihtolomailemaan tullut teini oli sen iltapäivällä leiponut, sossullemme tarjottavaksi ja itselleenkin myös, rahkan kanssa syötäväksi (jäätelö kuulemma aivan liian makeaa!).

 Kerrankin heillä oli aikaa jutella kahden kesken, muiden aikuisten häiritsemättä. Yritin lypsää tytöltä edes lyhyttä tiivistelmää jutustelun aiheista, mutta kommentiksi sain vain sen tavallisen: "Ei mitään uutta. Xxxxx sanoi juttelevansa sitten itse teidän (vanhempien) kanssa."

 Itselleni se mutakakku kelpasi ihan sellaisenaan, ilman mitään rahkaa tai jäätelöä. Ilmeisesti olen jo oppinut siihen, ettei elämässäkään saa niitä herkkuhetkiä ihan viimeisen päälle, mutta mutakakku on sentään mutakakku! :)

 Taidan sittenkin säästää viimeisen palan aamupalksi teinille, josko hänet sitten kohta saisi houkuteltua mukaan ostos-/uimareissulle naapuripitäjään... se hiihto kun ei oikein ole meidän kummankaan laji.

Tammikuu kuvina...

... kun tulin luvanneeksi vielä muutaman postauksen tänäkin vuonna.
Kovin paljon ei tammikuussa pystynyt kuvaamaan, kun enimmän aikaa kärvisteltiin hirmupakkasen kourissa ja pelkkä töissä käyminen tuntui ylivoimaiselta urakalta. En todellakaan kaipaa niitä päiviä, kun sai työmatkalla koko  ajan jännittää, jäätyykö auto jonnekin tienviereen.

 Yhtenä viikonloppuna sentään lauhtui 20 pakkasasteen helpommalle puolelle, jolloin jopa kolattiin jäälle pieni luistelukenttä. Teini kävi hetkisen harjoittelemassa pystyssä pysymistä luistimilla, itselleni en enää löytänyt sopivia luistimia, mihin lie kulkeutuneet maailmalle?

 Sossupalaveritkin kahlattiin läpi viime viikolla. Mitään suuria muutoksia ei vielä ole luvassa, kunhan tyttö ensin osaisi päättää, minne kouluun hakee yhteishaussa...

Joulu ja uusivuosi paketissa...

... pitkään asiaa harkittuani päätin sittenkin vielä jatkaa tätä bloggailua ainakin muutaman postauksen verran. Tosin motivaatio on aikalailla hukassa, koska palautetta ei ole tullut muilta kuin rouva K-lta, eivätkä tekstien lukukerratkaan päätä huimaa. Ihan pelkästään Googlen iloksi ei kovin pitkään jaksa kirjoitella...

 Oheisissa kuvissa koostetta joulupuuhasteluista ja ehkäpä yksi (nelijalkainen) selitys lisää, miksi bloggailu on jäämässä muiden puuhien jalkoihin :)

 Teini on muutes ollut joululomilla jo kaksi viikkoa putkeen, aika vähillä riitelyillä on toistaiseksi selvitty, vaikka jotain pientä känkkäränkkääkin on ollut. Paluu arkeen edessä sunnuntaina ja seuraavat viralliset palaveeraukset sitten loppukuusta.

Kaamostaistelu hallinnassa...

... ainakin jollakin tapaa. Vaikka välillä jo tuntuikin, että kaikki energia menee pimeydestä ja perusasioista selviämiseen, luulen nyt olevani jo voiton puolella. Pikkujouluja vietetty työporukan kesken teatterin ja hyvän ruuan merkeissä ja kotona puuhasteltu lahjapaketteja ja pikkusiivouksia. Tänään on joulukorttien kirjoituksen vuoro, jonka jälkeen leivon ja valmistelen jouluruokia vain silloin, kun sattuu huvittamaan. Ja jos ei huvita, niin eiköhän me pärjätä vähemmälläkin.

 Tästä eteenpäin on töitä tiiviisti jouluun asti. Mulla on vain yksi arkivapaapäivä ennen aattoa ja siihenkin on jo buukattu vanhemmuuden tukikäynti psyk.polilla. Puheenaiheina  teinin tulevaisuudensuunnitelmat ysiluokan jälkeen ja huostaanoton hallittu purkaminen, jos kaikki sujuu hyvin.
 Pitäkää peukkuja, että hiljaa hyvä tulee!

Ensilumen hiljaisuus,,,

... innosti minut toissapäivänä ottamaan muutaman kuvan kotimaisemista. Kohta tuosta ensilumesta on vain muisto jäljellä, mutta jäiväthän kuitenkin kuvat. Mitäs pidätte?

 Itse olen todella kiitollinen siitä, että tarvittaessa pääsen ulos luontoon keräämään voimia. Lyhytkin happihyppely elvyttää mieltä kummasti tämän marraskuisen pimeyden keskellä. Vaikka välillä tuntuukin, että seinät kaatuvat päälle, on lohdullista tietää, että se aurinko kuitenkin on siellä jossain, kun vaan jaksamme odottaa...