Vielä kerran onnitteluhalauksia...

... meille kaikille uusille Voikukkia-ryhmänohjaajille! Tuntuu todella upealta nähdä omakin nimi Voikukkia-ohjaajapankissa. Vaikka itse en ehkä pääsekään varsinaiseksi ryhmänohjaajaksi leipätyöni takia, olen valmis vierailemaan Voikukkia-ryhmässä vertais-/kokemusohjaajana, kunhan vaan seuraava ryhmä lähialueella alkaa.

 Vieläkin hienompaa on se, että Voikukkia-ryhmämalli on päässyt mukaan Innopalkinto 2015 -finaaliin, käykääpäs peukuttamassa meidät vähintäänkin yleisön suosikiksi, voittaja julkistetaan jo ensi viikolla:

Innokylä -finaaliäänestys

(se äänestyspeukku on sivun oikeassa yläkulmassa)

Kuvissa ruskan värejä Tourujoen rannassa ja "kukkasia" koulutustilan ikkunalaudalla:

Välitehtävän välttelyä...

... eli hienoinen motivaatio-ongelma sen Voikukkia-koulutuksen suhteen meneillään. Pitäisi pohtia ryhmänohjaajalta vaadittavia ominaisuuksia/tietoja ja taitoja, vertaisohjaajan roolia ja omia haasteita/vahvuuksia ohjaajana.

  Lähtökohtaisesti jumituin jo siihen ajatukseen, onko omakaan tarinamme vielä siinä vaiheessa, että mulla olisi annettavaa kenellekään toiselle? Kuinka muka pystyisin auttamaan kriisin keskellä kompastelevaa vanhempaa, jos/kun itsekin hajoan palasiksi teinin hatkatessa perhekodistaan?

 Ketä tämä "vertaistuki" -blogikaan muka auttaa? Rohkea kommentoijani Rouva K-kin näyttäisi kadonneen jonnekin ja blogin katsojaluvutkin laahaavat pohjalukemissa. Onko tästäkään päivityksestä apua edes itselleni, kun menee näin pahasti itsesäälin ja huomionhakuisuuden puolelle... *huokaus*

 Oli miten oli, niin viikon päästä kuitenkin menen sinne toiselle koulutusjaksolle, jos ei siihen mennessä tule mitään yllättävää syyslomalaisen teinin taholta.

Äänestys: kukka vai marja?

Ihan vaan siksi, että perjantain myrskytuulien jälkeen lauantaina oli kaunis päivä. Tässä siis kaksi kuvaa sieltä äitileiriltä, äänestäkää kommentoimalla, kumpi on kauniimpi!

Lokakuu = superkuu...

... jos katsotaan kalenterista kaikki menot. Normaalin viikko-ohjelman lisäksi lokakuussa on kaksi kaksipäiväistä sessiota poissa kotoa plus poliklinikkapalaveri kuun päätteksi.

Tulevana viikonloppuna meillä on Talolla ns. "äitileiri", tarkoituksena jatkaa viime keväänä aloitettua voimauttava valokuva -työskentelyä. Kevätleirillä me äidit harjoittelimme kuvamalla toisiamme pareittain, nyt jokaisen äidin olisi tarkoitus kuvata omaa lastaan. Tai jos lapsi/teini kieltäytyy yhteistyöstä, niin sekin on sitten otettava vain vastaan. Ehkä pikkuisen jännittää, kuinka me haasteesta selviämme!

 Muutama sananen myös Voikukista. Ensimmäinen 2-päiväinen ohjaajakoulutus takana, sieltä oheinen kuva Oma tarina -tehtävästä. Yritin Pesäpuu ry-n tunnekorteilla kuvata, mitä kaikkia tunteita ja ajatuksia matkan varrella on läpikäyty. Viimeinen, nurinpäin kääntämäni kortti kuvaa tavoitettani, johon pyrin. Eli sitä, että pystyisin vielä joskus antamaan anteeksi itselleni kaikki erehdykseni...

 Toinen kuva aamulla hotellin ikkunasta kuvattu, lokit lentelivät parvena naapuritalojen katoille.