... liiankin pitkäksi venyneen bloggaustauon jälkeen. Pari viikkoa hurahti pikavauhdilla, ensin viikko juhlia järjestellen ja sitten toinen viikko niistä toipuen. Lahjoja tuli sopivasti ja kukkia ehkä liikaakin, mutta kaikkein paras lahja oli kuitenkin se, että sain kaikki rakkaat ihmiset ympärilleni.
Nyt olisi vielä ehdittävä editoida parisataa valokuvaa ja tehtävä kiitoskortit ja jokunen kuvakirjakin muistoksi, onneksi syksyn tullessa illat pitenevät!
EDIT. Tällä postauksella osallistun myös Blogipolku -portaalin kilpailuun, toivottavasti saan sitä kautta uusia lukijoita blogillenikin...
Hei
VastaaPoistaTulin tänne blogiisi nimenomaisesti tuon blogipolun linkin kautta.
Olen opiskelemassa sosionomiksi, lasten ja nuorten kanssa työskenteleminen ensisijaisena tavoitteena. Koulukuraattoriksi kaikkein mieluimmin... Kerta-istumalta luin blogisi kaikki postaukset läpi, ja vaikka pää pohtii edelleen lukemaani ja omaksumaani, halusin kuitenkin jättää käynnistäni jonkin merkin. Ihan erityisesti odotan kuulevani jatkossa tuosta Voikukkia-ryhmänohjaajakoulutuksesta. Hyvää syksyä, pimeästä ajasta tulee mukavasti lyhyt, kun nyt mennään (ainakin meillä eteläisessä Suomessa) niin pitkään lämpimillä kesäkeleillä.
Kiitos, hienoa huomata, että pystyy tekemään vaikutuksen johonkuhun. Yritän vastata haasteeseesi tuon Voikukkia-ohjaajakoulutuksen suhteen, ensimmäinen 2-päiväinen koulutus on nimittäin jo tulevana tiistaina-keskiviikkona. Ihme juttu, että mua ei edes jännitä suuremmin, vaikka en ole tavannut tuosta porukasta aiemmin kuin toisen kouluttajista. Se on varmaan niin, että kun on tarpeeksi hullu/tyhmä, niin ei osaa edes jännittää...
Poista