Blogin lähtökohdat:

Blogin tarkoituksena on saada uusia näkökulmia vaikeaan asiaan kertomalla perheemme tarina pala palalta ja muistelemalla matkan varrelta mieleen jääneitä tunteita. Toivottavasti tämä käy myös vertaistueksi muille Vanhemmille ja Nuorille, lukijoiden yhteydenotot ja kommentit ovat siis toivottuja!
Satunnaisesti blogiin eksyneen lukijan kannattaa taustaksi lukea myös blogin avauspostaus, jotta saisi paremmin "juonesta kiinni".

Neljännen kevään kääntyessä syksyksi jatkan tuokiokuvilla "lapsestaan osittain luopuneen" äidin elämästä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ei ihan paras mahdollinen päivä...




... niinkuin ei ollut eilinenkään. Kännykän loki näyttää 4 anovaa tekstaria ja 26 turhaa soittoyritystä, kun Teini päättikin yllättäen toissailtana ottaa hatkat sijaisperheestä. Tyttö tietää aivan varmasti, että huoli on kova, koska ei pidä kännykkäänsä päällä eikä vastaa edes kavereidensa viesteihin.

 Tytön omat fiilikset ovat varmasti vielä kamalampia, mutta ei tämä äidinkään osa helppo ole. Mielessä pyörivät niin kaikki viimeisten kahden kuukauden palaverit kuin yhä epävarmemmalta näyttävä tulevaisuuskin, eikä savottaa yhtään helpota se, että poliisin etsintäresurssit ovat mitättömät. Haku on päällä, mutta teinin löytäminen pienestäkin kaupungista on hakuammuntaa, kun etsintää tehdään muiden töiden ohessa, eikä tutkinnanjohto ole vielä katsonut tarpeelliseksi julkaista edes kuvaa tytöstä.

  Juuri tänä aamuna mainittiin telkkarin aamulähetyksessä, että poliisille ilmoitetaan vuosittain n. 3000 sijoitetun nuoren katoamista, eikä ohjelmassa esiintynyt poliisi edes yrittänyt arvailla, kuinka monta tapausta jää ilmottamatta, kun lähietsintä tuottaa tulosta.

 Että tämmöistä täältä, yritän muistaa kertoa jos ja kun tyttö tavoitetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti