... eivät ota loppuakseen, vaikka jo pari viikkoa on ollut keskivertoa lämpimämpää. Pahemmilta ukkosilta on kuitenkin vielä vältytty, muutamaa räväkkää sadekuuroa lukuunottamatta.
Samansuuntaiset ovat tunnelmat perhesuhderintamallakin. Karkureissunsa jälkeen teini on ollut taas varmassa tallessa psyk. osastolla, mutta elämänhän on jatkuttava ja uutta koelomaa ja (sijaisperheeseen) kotiutustakin suunnitellaan. Vaikka karkureissu olikin vakava paikka, olemme silti päättäneet antaa teinille ja sijaisperheelle vielä uuden mahdollisuuden, koska laitokseen siirtyminen olisi liian iso ja haastava muutos niin teinille itselleen kuin molemmille perheillekin. Sosiaalityöntekijämme sukkuloi palavereissa osastolla ja me vanhemmat otamme taas kerran päivän kerrallaan ja päivystämme puhelinta väliraportteja odotellessa.
Omat työtkin on hoidettava, kun kesälomaankin on vielä muutama viikko. Toisaalta työnteko vie ajatukset edes hetkeksi pois ongelmista, mutta pakko on tunnustaa, että motivaatio on silti aika hakusessa. Vaikka kuinka yrittää elää normaalielämää, jossain taustalla vaanii koko ajan Iso Mörkö...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti