Blogin lähtökohdat:

Blogin tarkoituksena on saada uusia näkökulmia vaikeaan asiaan kertomalla perheemme tarina pala palalta ja muistelemalla matkan varrelta mieleen jääneitä tunteita. Toivottavasti tämä käy myös vertaistueksi muille Vanhemmille ja Nuorille, lukijoiden yhteydenotot ja kommentit ovat siis toivottuja!
Satunnaisesti blogiin eksyneen lukijan kannattaa taustaksi lukea myös blogin avauspostaus, jotta saisi paremmin "juonesta kiinni".

Neljännen kevään kääntyessä syksyksi jatkan tuokiokuvilla "lapsestaan osittain luopuneen" äidin elämästä.

torstai 1. lokakuuta 2015

Lokakuu = superkuu...




... jos katsotaan kalenterista kaikki menot. Normaalin viikko-ohjelman lisäksi lokakuussa on kaksi kaksipäiväistä sessiota poissa kotoa plus poliklinikkapalaveri kuun päätteksi.

Tulevana viikonloppuna meillä on Talolla ns. "äitileiri", tarkoituksena jatkaa viime keväänä aloitettua voimauttava valokuva -työskentelyä. Kevätleirillä me äidit harjoittelimme kuvamalla toisiamme pareittain, nyt jokaisen äidin olisi tarkoitus kuvata omaa lastaan. Tai jos lapsi/teini kieltäytyy yhteistyöstä, niin sekin on sitten otettava vain vastaan. Ehkä pikkuisen jännittää, kuinka me haasteesta selviämme!

 Muutama sananen myös Voikukista. Ensimmäinen 2-päiväinen ohjaajakoulutus takana, sieltä oheinen kuva Oma tarina -tehtävästä. Yritin Pesäpuu ry-n tunnekorteilla kuvata, mitä kaikkia tunteita ja ajatuksia matkan varrella on läpikäyty. Viimeinen, nurinpäin kääntämäni kortti kuvaa tavoitettani, johon pyrin. Eli sitä, että pystyisin vielä joskus antamaan anteeksi itselleni kaikki erehdykseni...




 Toinen kuva aamulla hotellin ikkunasta kuvattu, lokit lentelivät parvena naapuritalojen katoille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti