... eli hienoinen motivaatio-ongelma sen Voikukkia-koulutuksen suhteen meneillään. Pitäisi pohtia ryhmänohjaajalta vaadittavia ominaisuuksia/tietoja ja taitoja, vertaisohjaajan roolia ja omia haasteita/vahvuuksia ohjaajana.
Lähtökohtaisesti jumituin jo siihen ajatukseen, onko omakaan tarinamme vielä siinä vaiheessa, että mulla olisi annettavaa kenellekään toiselle? Kuinka muka pystyisin auttamaan kriisin keskellä kompastelevaa vanhempaa, jos/kun itsekin hajoan palasiksi teinin hatkatessa perhekodistaan?
Ketä tämä "vertaistuki" -blogikaan muka auttaa? Rohkea kommentoijani Rouva K-kin näyttäisi kadonneen jonnekin ja blogin katsojaluvutkin laahaavat pohjalukemissa. Onko tästäkään päivityksestä apua edes itselleni, kun menee näin pahasti itsesäälin ja huomionhakuisuuden puolelle... *huokaus*
Oli miten oli, niin viikon päästä kuitenkin menen sinne toiselle koulutusjaksolle, jos ei siihen mennessä tule mitään yllättävää syyslomalaisen teinin taholta.
Hei, täällä mä olen :) Mun mielestä blogisi on tärkeä - uskon että on muitakin jotka ajattelevat niin. Kyllä sinulla on paljonkin annettavaa toisille samankaltaisissa tilanteissa oleville vanhemmille. Nyt pää pystyyn ja katse eteenpäin! Voimahali! T. Rouva K
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta, tuli tarpeeseen. Nyt on se jälkimmäinenkin koulutussessio suoritettu ja ryhmänohjaajan todistus plakkarissa, tuntuu hienolta! Uusi blogipäivityskin näki juuri päivänvalon, käypä äänestämässä...
Poista