... sen edestään löytää -sanonta toteutui kohdallani siellä Voikukka-ryhmässä. Kävi näet niin, että toinen ryhmän "ammatti"-ohjaajista lahjoitti meille ryhmäläisille Kun joka makaroniin pitää mahtua pöytätavat -kirjan. Siis juuri sen opuksen, josta tämä blogikin sai alkunsa, kun sain idean paloitella tarinamme/jatkaa kirjassa kertomaani tarinaa blogin muodossa!
Valitettavasti kaikki ryhmäläiset eivät päässeet ensimmäiseen tapaamiseen, joten seuraavalla kerralla käsitellään sitten perusteellisemmin mm. luottamuksellisuutta ja varmaan sitäkin, mitä ylipäänsä voin täällä blogissa siitä ryhmästä kertoa. Tietysti on itsestäänselvää, etten voi kertoa yksityiskohtia muiden ryhmäläisten tarinoista tai elämäntilanteesta, mutta ajan myötä tulee ehkä pohdittavaksi, voinko itse tuoda siellä ryhmässä esiin tämän blogin herättämiä kysymyksiä? Onhan tämä blogi sitä vertaisryhmää odotellessa toiminut itselleni jonkunlaisena "henkireikänä" ja auttanut minua kestämään ja käsittelemäänkin alati vaihtelevia tilanteita ja omia tunteitani. Vaikka kyse on vain muutamasta rivistä parin viikon välein, on näiden rivien sisältöä pohtiessa kuitenkin pitänyt käydä läpi moninkertainen määrä asioita.
Sain myöskin pyytämääni palautetta sähköpostiin, kiitos, Kristina, lopuksi siis "viikon luontokuvat":
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti