... alkaa jännitys kohota. Mietin kaikkea mahdollista (ja varmaan mahdotontakin) ryhmään liittyen.
Lähtökohtana on, että olen tavannut ryhmän koollekutsujan muutaman kerran erilaisissa palavereissa, mutta ryhmän vertaisohjaaja ja muut ryhmäläiset ovat ennestään tuntemattomia. Oletettavasti muut osallistujat ovat myös äitejä, mutta iloinen yllätys olisi, jos joku rohkea isäkin olisi mukana.
Eniten mietityttää oma roolini ryhmässä. Olenko jo konkari näiden vaihtuvien tilanteiden käsittelyssä? Ovatko muiden osallistujien lapset aivan vasta huostaanotettuja (ja millaisista syistä?) vai meidän tavoin jo yli vuoden huostassa olleita? Ja onko noilla edellä mainituilla seikoilla ylipäänsä mitään merkitystä vai lähdemmekö kaikki samalta viivalta?
Varastanko kenties itselleni liiankin suuren roolin, kun en osaa pitää suutani kiinni? Pystyykö ryhmän vetäjä jakamaan puheenvuoroja hallitusti vai tuleeko ryhmästä "vain" höyryjen irtipäästämistä?
Antaako tämän blogin kirjoittaminen mulle eväitä ryhmää varten? Kerronko muille ryhmäläisille blogista vai pidänkö tämän vain omana tietonani jo senkin vuoksi, etteivät toiset arkailisi avautua tunteistaan? Onko minut itseni jo tunnistettu tämän blogin vuoksi vai olenko vielä anonyymi?
jne.jne.jne...
Sattuuko tämä blogipostaus kenties jonkun sellaisen henkilön silmiin, joka on jo oman kriisinsä käsitellyt/siitä selviytynyt ja uskaltaa laittaa mulle kommentteja tai sähköpostia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti