... vaihdoin profiilini kuviksi hieman Tenavat -filosofiaa, toivottavasti pidätte! Tuon profiilikuvan sisältävä Salli-trippi menee kokonaisuudessaan näin:
"-Tässä on elämäntaitoa koskeva kotiaineeni: -Sanotaan, että on parasta elää päivä kerrallaan. -Jos yrität elää kerralla seitsemän päivää, on viikko ohi yhdessä hujauksessa."
Voiko sitä enää tuon selvemmin sanoa? Vaan millä ihmeen konstilla tuon filosofian pystyisi sisäistämään?
Itse ainakin murehdin asioita aivan liikaa, enkä millään pysty keskittymään vain tähän hetkeen. En ainakaan niissä asioissa, joista kannan huolta tai jotka ovat muuten mulle tärkeitä.
Juu, kaksi viikkoa taas hurahti sitten viime postauksen, tässä muita kuulumisia.
Voikukka-ryhmämme kokoontui jo neljännen kerran, toisen kerran "täysilukuisena" eli tästä eteenpäin ryhmä on suljettu, eikä uusia halukkaita enää oteta ryhmään. Keskivertoa pienempi ryhmä takaa meille ainakin sen, että jokaisen ääni tulee ryhmässä kuulluksi, joten ryhmän pienuudesta on meille vain etua.
Mitä kuuluu -kierroksen aikana tuli jo todistettua, että vaikka saapui paikalle harmistuneena päivän/viikon aiemmista tapahtumista, niin muiden ryhmäläisten kommenttien ansiosta noille harmeille pystyi jo nauramaankin.
Ja ensimmäisen tunnin naurunremahdusten jälkeen päästiin niihin vakavampiinkin aiheisiin ja kohta sitten itkettiinkin vuoronperään. Mutta ainakin omalla kohdallani se itku oli puhdistavaa, vapauttavaa itkua, jolla aina on sijansa silläkin.
Koska tavakseni on tullut laittaa näihin juttuihin lopuksi kuva, olkoon se tällä kertaa teinin kotilomalta, kun ilokseni sain kuunnella tyttärieni laulavan yhdessä Singstaria:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti