... kun päätin sittenkin uhrata pari arkipäivää talvilomaviikostani lähtemällä käymään stadissa. Huomenna siis pikainen kurkistus pääkaupungin menoihin ja viimeistään torstaina kiiruusti takaisin tänne periferiaan.
Aikamoinen sulatteleminenhan tässä edelleen on, kun nämä lomaviikonkin suunnitelmat heittivät häränpyllyä, mutta ihmeen sopeutuvainen sitä vaan on silloin, kun on pakko.
Ai miten niin häränpyllyä? No siten, että kun kerrankin onnistuin saamaan talviloman samalla viikolla kun teininkin lomaviikko on, niin tammikuun verkostossa ilmenikin, että teinin on osallistuttava uuden sijoituspaikan laskettelureissuun lauantaista torstaihin. Ja kun sen jälkeinen kotilomakin suuntautuu vuorostaan sinne ex-sijaisperheeseen, niin Äippä saa näköjään lomailla ihan itsekseen. *huoh*
No, täällä ainakin paistaa nyt aurinko, joten yritän karistaa orastavan itsesäälin niskoiltani ja haukata vaikka vähän happea. Josko sen jälkeen voisi hyvällä omallatunnolla seurata hiihdon MM-kisoja ja sitten illemmalla kysäistä teiniltä, joko on monta mustelmaa tullut rinteessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti