... kertoa ajatuksiani ja tunteitani julkisessa (mutta toivottavasti anonyymiksi jäävässä) blogissa. Olen siis huostaanotetun lapsen Äippä, jonka kertomus on juuri julkaistu Voikukkia-verkostohankkeen julkaisussa "Kun joka makaroniin pitää mahtua pöytätavat". Kirjassa huostaanotettujen lasten vanhemmat jakavat kokemuksiaan muille vanhemmille vertaistueksi ja sosiaalialan ammattilaisille työvälineeksi. Kirjasta on suunnitteilla myös nettijulkaisu, mutta kirjoittajasopimusta tehtäessä kielsin oman kertomukseni nettijulkaisun, koska koko huostaanotto oli tuolloin vielä niin akuutissa vaiheessa.
Nyt (vajaa vuosi h-hetken jälkeen) olen jo paremmin sovussa tunteideni kanssa ja muiden kirjoittajien tapaaminen yhteisessä kirjoittajajuhlassa rohkaisi tähän esiintuloon. Tajusin, että en todellakaan ole yksin tässä tilanteessa, ja jos omista tunteistani kertominen voi auttaa jotakuta toista vanhempaa, on tämä blogi kirjoittamisen väärti.
Tällä blogilla on Lapseni lupa, hän saattaa jopa antaa mulle julkaistavaksi omiakin kirjoituksiaan tai ottamiaan valokuvia (ensimmäisenä esimerkkinä profiilikuvani)*. Myös Isosisko on hengessä mukana ja taustajoukkona perheeseemme kuuluu myös Iskä, joka kuitenkin toistaiseksi jättää nämä nettihöpötykset meidän naisten hoidettavaksi.
Tässä esipuhe, jatkossa seuraa siis palasia menneestä tarinastamme, kolmelta keväältä 2011-2013...
*edit. profiilikuva vaihdettu 28.3.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti