Blogin lähtökohdat:

Blogin tarkoituksena on saada uusia näkökulmia vaikeaan asiaan kertomalla perheemme tarina pala palalta ja muistelemalla matkan varrelta mieleen jääneitä tunteita. Toivottavasti tämä käy myös vertaistueksi muille Vanhemmille ja Nuorille, lukijoiden yhteydenotot ja kommentit ovat siis toivottuja!
Satunnaisesti blogiin eksyneen lukijan kannattaa taustaksi lukea myös blogin avauspostaus, jotta saisi paremmin "juonesta kiinni".

Neljännen kevään kääntyessä syksyksi jatkan tuokiokuvilla "lapsestaan osittain luopuneen" äidin elämästä.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Seuraava suuri muutos...




... oli siis luvassa nuorisokeskuksen alasajon jälkeen:


 "Ahdistavan loka-marraskuun jälkeen joulukuussa kajasti sitten jo vähän valoakin. Naapurikunnasta löytyi sittenkin perhe, jonka vanhemmat olivat läpikäyneet Pelastakaa Lapset -tuki- ja sijaisperhekoulutuksen ja olivat halukkaita ottamaan sijoituslapsen. Heillä ei ollut aiempaa kokemusta toiminnasta, mutta rohkeasti otimme härkää sarvista ja palaveerasimme perheen kotona, heidän omien 3-15 -vuotiaiden lastensa ja lemmikkiensä keskellä. Päätös uudesta avohuollon sijoituksesta saatiin tehdyksi juuri ennen joululomia, sopivasti ennen vuoden vaihtumista, jolloin kotikuntamme sosiaalipalvelut siirtyisivät seutusote-sopimuksella keskussairaalakaupungin järjestettäviksi."

  
 Saimme siis huokaista helpotuksesta, koulunkäynti uudessa koulussa jatkuisi sittenkin, eikä Teinin tarvinnut erota vasta löytämistään uusista kavereistakaan.Tottakai uusi tilanne jännitti kaikkia, mutta nuorisokeskuksen yrittäjärouva (joka nyt oli tuntenut lapsen jo viisi kuukautta) vakuutti hänen kyllä pärjäävän sijaisperheessäkin. Hän jäi myös meille vanhemmille tukihenkilöksi ja opasti sijaisvanhempiakin monessa asiassa.

 Jouluna vedettiin siis henkeä ja odoteltiin, mitä tuleman pitää...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti