...kuluikin sitten huostaanottokuvioiden selvittelyyn. Meidän sosiaalityöntekijämme luuli, että olisin ollut asioista riittävästi perillä löytämieni nettitietojen ansiosta. Itse olin vahvasti sitä mieltä, että esim. lakipykälien lukeminen suoraan Lastensuojelun käsikirjasta ei ollut riittävä tieto, saatoinhan tulkita pykäliä aivan väärinkin, kun en tiennyt, miten asiat menevät käytännön tasolla. Niinpä siis meille mieheni kanssa suotiin istunto kaupungin kokeneemman sosiaalityöntekijän luokse. Hän sitten kertoikin monta asiaa, joista meille ei oltu aiemmin puhuttu mitään ja vasta tuon tapaamisen jälkeen uskalsimme luottaa siihen, että tarvittaessa saisimme apua ja neuvoja kaupungin sossuilta. Laitoimme siis nimet paperiin, ettemme vastusta huostaanottoa ja paperityöt saatiin hoidetuksi koulun kesäloman alkajaisiksi. Heinäkuulle jäi sitten vielä käynti lastenvalvojan luona sopimassa elatusmaksuista ja perheemme elämäntarinan tilittäminen perhehoitoyksikön työntekijöille, joiden oli määrä tukea sijaisvanhempia ja lasta jatkossa.
Asiakassuunnitelmapalaverissa sitten sovittiin teinin kotilomista ja viikonlopuista koko kesän ajalle. Pientä närää aiheutti se, että hänet luvattiin kotiin vain vajaaksi kahdeksi viikoksi heinäkuussa, vaikka mulla itselläni oli neljän viikon loma. Tuntui jotenkin epäreilulta, että tyttö sai kesäkuussa olla parhaan luokkakaverinsa sukulaisten mökilläkin viikon, vaikka me vanhemmat emme olleet edes tavanneet luokkakaverin isää koskaan. Lohdutin itseäni ajatuksella, että tyttö itse oli kuitenkin tyytyväinen, kun sai lomailla kaverinsa kanssa.
Joululahjaksi ostamani Rihanna-konsertin liput päästiin kuitenkin käyttämään sovitusti heinäkuun lopussa ja konserttireissu oli ikimuistoinen meille molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti