... joka sai taas minut ihmettelemään niitä paljonpuhuttuja resursseja. Me ollaan jo kolmisen vuotta haettu lapselle/nuorelle apua, enkä jaksa edes yrittää laskea, kuinka monta ammattiauttajaa on kanssamme eri palavereissa istunut. Psyk.polin lääkärit ovat olleet se pysyvin ryhmä, koko tänä aikana on tytön vastuullisena lääkärinä ollut vain kaksi eri lääkäriä. Mutta sitten ne muut hoitotiimin jäsenet ovatkin vaihtuneet sitä tiheämmin.Tänäänkin kohtasimme taas uuden psykologin, olisikohan ollut kolmas tai peräti neljäs matkamme varrella?
Mutta vaikka lääkäri onkin sama, niin miksi ihmeessä ihan joka palaverissa kuluu alussa 10-15 minuuttia siihen, että lääkäri (puheenjohtajan ominaisuudessa toki) kyselee perusteellisesti kuulumisia palaverien väliajalta. Eikö olisi kohtuullista, että tiimin muut työntekijät, joita nuori&sijaisperhe ovat infonneet ja tavanneetkin, olisivat jo ehtineet kertoa ne tärkeimmät asiat lääkärille? Ja eikö olisi kohtuullista olettaa, että se samainen lääkäri muistaisi myös tavanneensa meidän sosiaalityöntekijämme, kun kuitenkin edellisestä verkostosta ei ollut kulunut kuin n. kaksi ja puoli kuukautta?
Äääääääähhhh, ehkä ei pitäisi valittaa, kun kuitenkin saatiin mietityksi uusia lääkkeitäkin lähinnä kouluongelmiin. Tai ainakin sovittiin, että selvitellään mahdollisuuksia teinin koulunkäynnin yksilöllistämiseen. Lisäksi sovittiin uudestaan myöskin meidän vanhempien kuukausitapaamisista hoitotiimin kanssa. Mun mielestäni kun sen asian piti jo olla niitä päivämääriä lukuunottamatta sovittu jo viime verkostossa, vaan niinpä vaan jouduin itse muistuttamaan siitä(kin)...
Kaikesta tästä jupinasta huolimatta vielä kuva matkalta sinne palaveriin:
P.S. Nyt luvassa lomanlopettajaismatka, toivottavasti sunnuntai-iltana palatessani olen saanut uusia kommentteja tai yhteydenottoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti