... taitaa olla vaihtumassa alakulon puolelle. Tyttö kävi kyllä kotilomalla perjantaista lauantaihin, mutta emme oikein saaneet juteltua mistään tärkeästä. Tietysti tärkeintä olikin muu yhdessäolo (varsinkin isosiskon kanssa), mutta jotenkin mulla jäytää takaraivossa koko ajan se, että tyttö ei edelleenkään jaksa käydä koulua kunnolla. Itseäkin alkaa ahdistaa ajatus siitä, että runsaiden poissaolojen vuoksi numerot tulevat laskemaan ja jopa kasiluokan tuplaaminen uhkaa, jos ei tilanteeseen tule parannusta.
Eikä tyttöä varmasti yhtään auta se, että äippä valittaa asiasta täällä blogissakin! *huokaus*
No, näillä korteilla on kuitenkin mentävä eteenpäin, kun ei parempiakaan ole jaettu. Onneksi parin viikon päästä alkaa se Voikukka-ryhmä, josko sieltä sitten saisin uusia ideoita tähän oman pääni kanssa taistelemiseen?
Kuviksi sumuinen aamu viime viikolta, näkymät kotipihalta kahteen eri ilmansuuntaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti