... oli ilmassa viime perjantaina, kun hain teinin kotilomille. Ensimmäinen yön yli kestävä kotiloma yli neljään kuukauteen, joten ei ihme, jos sekä tyttöä että äitiä jännitti!
Itse olin vakaasti päättänyt, että en kysele mitään hankalia asioita koulusta, karkureissusta tai seurustelusta, joten aika paljon aihepiirejä rajautuikin pois puheenaiheista.
Perjantai-ilta meni pitkälti molemminpuolisen arastelun merkeissä, mutta lauantaina oltiinkin sitten jo lähes normaalisti. Laitettiin yhdessä ruokaa (kesän toinen kanttarellisaalis, kiitos aviomieheni:)), leivottiin herkkuja ja rapsuteltiin koiria ja aika kului liiankin nopeasti.
Mutta pitkästä aikaa tuli toiveikas olo, ehkä tämä vielä tästä joskus iloksi muuttuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti