... lumitöitä mustalla muovikolalla selkeytti kummasti ajatuksia. Oli hyvä hetki miettiä, missä mennään ja mitä on mahdollisesti luvassa tulevaisuudessa. Se on ainakin varmaa, että haasteita tulee edelleen olemaan, mutta toivottavasti niistä selvitään yksi kerrallaan. Vaikka teinin ympärille tuleekin entistä enemmän rautaisia ammattilaisia, ei peruskysymys ole muuttunut miksikään. Eli se, kuinka hän pärjää oman päänsä ja ajatustensa/ahdistuksiensa kanssa.
Varsinaisia uudenvuodenlupauksia lienee turha antaa, mutta ainakin sen voin luvata, että yritän vastaisuudessa antaa paremmin työrauhan niille ammattilaisille. Sitä vaatii jo omakin hyvinvointini kaiken tämän pyörityksen jälkeen. Uskon (ja toivon) myös, että ei se mun omaa äitiyttäni/vanhemmuuttani huononna, vaikka en ihan kaikista yksityiskohdista olisikaan perillä.
Anteeksi, rakas lapseni, kaikki päätökseni olen tehnyt siinä toivossa, että ne pitkän päälle auttaisivat Sinua, jossei aina muutoksen hetkellä siltä tunnukaan...
Jaksamista! Toivottavasti tämä vuosi on edellistä parempi. Terkuin Rouva K.
VastaaPoista