Blogin lähtökohdat:

Blogin tarkoituksena on saada uusia näkökulmia vaikeaan asiaan kertomalla perheemme tarina pala palalta ja muistelemalla matkan varrelta mieleen jääneitä tunteita. Toivottavasti tämä käy myös vertaistueksi muille Vanhemmille ja Nuorille, lukijoiden yhteydenotot ja kommentit ovat siis toivottuja!
Satunnaisesti blogiin eksyneen lukijan kannattaa taustaksi lukea myös blogin avauspostaus, jotta saisi paremmin "juonesta kiinni".

Neljännen kevään kääntyessä syksyksi jatkan tuokiokuvilla "lapsestaan osittain luopuneen" äidin elämästä.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Taidan olla oikea megaluokan...




... pelkuriäiti, kun en edes uskalla soittaa omalle tyttärelleni. Hän muutti maanantaina sinne uuteen sijaispaikkaan ja mä mietin ihan koko ajan, miten hänellä menee. Siitä huolimatta soittaminen tuntuu ylivoimaiselta, koska pelkään sitä, mitä hän vastaisi...

 Anteeksi tynkäpostaus, mutta parempaan en just nyt pysty. Jos talossa olisi vielä jäjellä joulusuklaita, niin nyt olisi ehdottomasti paikallaan vähintään kourallinen konvehteja. Konvehtien puutteessa lienee tyydyttävä Nostalgia-pastilleihin:



Lähettänyt klo

1 kommentti:

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)