... kun viime postauksessa mainitsemani psyk.polin palaveri jouduttiin tänään perumaan teinin sairastumisen vuoksi. Olin juuri ehtinyt aamulla klo 6.20 linja-autopysäkille (n. 10 kilometrin päähän kotoa), kun sitten pitikin kääntyä takaisin kotiin. No, ehkä olisin jotain voinut jutella poliklinikan tiimin kanssa, mutta kun kyseessä ei ollut lääkärin vastaanotto, jätin sittenkin menemättä. Olisi kuitenkin ollut aika rankkaa istua 2 tunnin sessiota linja-autossakin ja murehtiä sitä, etten tavannutkaan tyttöä. Lyhyt puhelinpalaveri kuitenkin pidettiin ja ihmeekseni uusi aikakin järjestyi vielä maaliskuun aikana, vaikka yleensä kaikki polin ajat on sovittava vähintään kuukautta aikaisemmin.
Ai miksikö olin suunnitellut mennä linja-autolla, vaikka normaalisti ajan itse tuon 150 kilometriä? Ihan vaan siitä ilosta, että kerrankin linjurin aikataulut olisivat mahdollistaneet aamupalaveriin ehtimisen jo kahdeksaksi ja kotimatkan ilman turhan pitkää odottelua.
Eikä tuo keväisen räntäsateen seassa ajaminen muutenkaan olisi houkuttanut, kun työmatka-ajoakin kertyy neljäpäiväisellä työviikollani pyöreät 500 kilometriä.
Mutta nyt on siis enää viikko odotettava tytön seuraavaa kotilomaa ja tällä kertaa pitäisi olla luvassa peräti perjantai-illasta sunnuntaihin kestävä loma :)
Koska automatkakuvat jäivät ottamatta, tässä tunnelmakuvaksi illan herkkuhetki: mudcake-jäätelöä ja kirjakerhon uutuuskirja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti